Hii-O-Hoi!

Töiden jälkeen pienet purjehdukset tekee kyllä poikaa!

Puutarhassa suhisee.

Siis, kukaanhan ei huomaa mitään, vaikka vähän eksyttiinkin naapurin puolelle.

Run, Putte, run!

Down by the laituri.

Lätkää.

Kuten kunnon kansalaisen pitää, rynnimme mekin täällä "suuren" Itä-Timorin suomalaisyhteisön voimilla baariin katsomaan Suomi-Venäjä -matsia. Mukaan oli myös kutsuttu venäläisiä, jotka eivät jostakin syystä uskaltautuneet ilmaantua paikalle. Baarissa meille selitettiin ystävällisesti, että vaikka paikka olikin keskittynyt urheiluun, lätkä ei kuulunut perus settiin ja suurien ponnistelujen jälkeen, koko lätkäkanavaa ei sitten löytynyt ollenkaan. Noh, lopputuloksena kuuntelimme netin kautta radiosta lähetystä oikein oman selostuksen kanssa.

Konsertti Dilissä!

Eilen illalla ranskalainen kitaravirtuoosi Thibault Cauvin esiintyi Dilissä täydelle salille. Livemusiikki on kaupungissa harvinaisuus ja vaikka salin katto hieman vuoti, lattia meni kesken esityksen rikki ja koristekynttilä kaatui, ilta oli mitä tunnelmallisin.

Yleinen uima-allas. 

Dilissä on viime päivinä ollut uimataidolle tarvetta, kun trooppinen myrsky sai kadut tulvimaan. Lapset ovat ottaneet ilon irti tilanteesta ja vastaan on tullut tyyppejä uimalasit päässä.

Tapahtui kerran Timorissa

Ensimmäinen asia, jonka ulkomaalaiset oppivat täällä paikallisilta on sana 'malai', joka tarkoittaa sekä kermaa että ulkomaalaista. Kun olin lähes kyllästymiseen asti kaupungilla liikkuessa kuullut vastaantulijoiden toistelevan minulle tätä kyseistä sanaa hämmästyin, kun kuulin perääni huudettavan 'super malai!'. Kai tästä uudesta nimestä pitäisi sitten olla ylpeä.

Kesäloma lähestyy uhkaavasti ja kävin paikallisessa matkatoimistossa, koska Dilistä lähteviä lentoja on lähes mahdoton varata netistä. Toimiston virkailija oli erittäin avulias ja myöskin korjausyrityksistäni huolimatta täysin vakuuttunut siitä, että ensi kesän matkakohteeni tulee olemaan Helsinsky. Haloo siis Helsinsky, heinäkuussa nähdään!

Väriä elämään!

Itätimorilaiset rakastavat värejä ja joskus talojen seinät on maalattu niin kirkkaiksi, että silmissä tuntuu. Töissä kukaan ei suostu avaamaankaan raporttia, jonka kannessa ei komeile kuvakollaasia sateenkaaren väreissä. Jopa maidän talo on sisustettu niin kuviota kuvion päälle-tyyliin, että saattaisi luulla eksyneensä suomalaiseen Rossoon.